Arki on alkanut

Viime postauksessa dts ei ollut vielä alkanut, mutta kovat valmistelut olivat jo käynnissä täällä Ruurikkalassa. Nyt on arki lähtenyt käyntiin täällä nimenomaan dts:n muodossa. Kaksi ensimmäistä viikkoa siis kaksikielistä opetuslapseuskoulua takana täällä. (kyllä, ymmärrän jo vähän ruotsia).
Myös arki lasten kanssa on siis alkanut. Suuri muutos se on ollut erityisesti lapsille, koska kaikki neljä lasta joita täällä hoidan (yhdessä Ilonan kanssa) ovat olleet kotihoidossa tähän asti. Muutos kyllä on näkynyt ja ensimmäiset viikot olivat olleet rankkoja niin lapsille kuin hoitajillekin. Haastetta lisää myös, että kaksi lasta eivät puhu ollenkaan suomea, enkä minä puhu puolestani juuri yhtään ruotsia.
Mutta muutaman henkilökunnan tytön kanssa aloimme viikko sitten käymään salilla ja se on tuntunut hyvältä myös henkisesti. Pääsee vähäksi aikaa pois kaikesta hälinästä rauhoittua ja nollata päätä. En käy salilla salin vuoksi, vaan sen takia, että siellä on juoksumatto. Aloitin viime kesänä juoksemaan ihan luonnossa ja nyt haluan jatkaa sitä harrastusta ja helpoin tapa minulle siihen on matolla juoksu :) 

Kuva meidän joka aamuisesta ylistyshetkestä

Täällä keskuksella pyörii rukoushuone aamu kuudesta ilta kymmeneen. Varasin sieltä sitten yhden ajan oikeastaan vain velvollisuudentunnosta. Mutta mennessäni illalla ja aloin ylistämään ja rukoilemaan Jumala todella tuli lähelle ja kosketti. Olin aivan ihmeissäni siitä, miten Jumalan yliluonnollinen rauha ja turvallisuus tuli pienessä hetkessä luokseni. 
Jumala myös puhui minulle siitä, että tulee nostamaan asioita pintaan joita tulee käsitellä. Ei siis mitään hauskaa vaan ehkä kipeitäkin asioita ja juttuja. Mutta uskon siihen, että kun Jumala itse tuo asiat pintaan, hän myös itse käsittelee ne minun kanssani. 
Otin myös toisen rukousvuoron viikolla ja sillon sain suunnitella asioita Jumalan kanssa; kertoa mielipiteeni ja omat toiveet mitä toivoisin. Ja niin Jumala vastaa, ei ehkä niin kuin minä ajattelen, miten hänen tulisi vastata, vaan niin kuinka hänen tahtonsa on. Hän se tässä täydellinen on, myös ajoituksen suhteen. Sille ei voi muuta kun ihmetellä ja nauraa! 
Vaikka minulla on ollut melko raskas kaksi viikkoinen takana, unettomien öiden ja muiden paineiden alla, olen saanut tuntea olevani lähellä Jumalaa, Isää ja Luojaani. Se on antanut minulle voimaa mennä eteenpäin vaikka voimat olisivatkin vähissä. 


Ruokoushaasteeni tällä kertaa ovat: 
- Voimia arkeen, lasten kanssa olemiseen sekä muihin vastuualueisiin
- Arjen ja vapaa-ajan erottamista, mikä on täällä hyvin vaikeaa
- Jumalan selkeää johdatusta haasteisiin, joka mulle on heitetty (kerron tästä varmasti myöhemmin lisää)
- Yhteyttä henkilökunnan ja oppilaiden kanssa (niin yleisesti kuin yksilöllisesti)
- Kiitosaihe ihanista ystävistä, jotka saavat piristää mua! Olen tajunnut ystävien merkityksen uudelleen!


KIITOS TODELLA PALJON RUKOUKSISTA!! 
-m