Sade

Miettiessäni sitä mistä haluan tänään olla erityisen kiitollinen, mietin kasvua. Kasvuun tarvitaan vettä happea ja lämpöä. Tänään haluan olla nimenomaan kiitollinen vedestä. En olen mikään sateen ystävä, mutta olen oppinut että ilman sitä, elämä ei olisi mahdollista. Niin fyysisesti kuin hengellisesti. On paljon mukavampaa nauttia auringosta, jos kadut eivät pölise ja ilma on raikasta ja happirikasta. Se raikastaa ja puhdistaa. Uskon, että Pyhä Henki on kuin sade, hänen läsnäolonsa virkistää, herättää eloon. Psalmeissa sanotaan asia hyvin: Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle, kuin maahan lankeava kevät sade.
Myös Jeesus puhuu vedestä eräälle naiselle kaivolla, joka oli hengellisesti janoissaan. Jeesus sanoo, että meistä tulee lähde joka tuottaa elämää. Kuullostaa hurjalta. Meidän ei tarvitse janota jotain uutta mistään lähempää kuin Jeesukselta, joka asuu meidän sisällämme henkensä kautta. Sieltä saamme ammentaa uutta jokaiselle päivälle, käykö tämä yhtään järkeen?
"Joka juo minun antamaani vettä, ei ole enää koskaan janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." (Johannes 4:14)
-m