Tässä vaiheessa, kun on jäljellä enää kolme työpäivää ennen lomaa on hyvä olla kiitollinen työstä. Se on etuoikeus, vaikka aina se ei siltä tunnu. Se ei ole mikä tahansa työ tai työpaikka. Olen saanut sen Jumalalta. Hän on johdattunut minut juuri tuohon paikkaan. Teen ensisijaisesti töitä siellä hänelle.
Saan olla vielä niin etuoikeutettu, että saan työskennellä mitä parhaimman ikäryhmän kanssa, eli lasten kanssa. He ovat vastaanottavaisia, minulla on vaikutus heidän tulevaan elämäänsä. Se on myös vastuu, mutta myös suuri etuoikeus. Haluan aina muistaa millaista on olla lapsen kaltainen. Parhain sana muuten sitä kuvaamaan on olla välitön. Ei naivi, vaan välitön. Parhaat kohtaamiset myös lasten kanssa tulevat kun myös itse on välitön ja avoin (niin myös aikuisten kanssa, mutta sen tarvitsee olla molemminpuolista).
Välillä kyselen Jumalalta töissä, että miksi olen töissä täällä, mitä tarkoitusta varten? Olen saanut vastaukseksi, että olen siellä ihimisiä varten. Sitä yritän tehdä parhaani mukaan.
Meille jokaiselle on tehtävä, työ. Olitpa sitten missä tahansa. Mikä on sinun tehtäväsi juuri nyt?
Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo ystävilleen näin: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti